...muss mann jeden Tag so schnell gehen.
3/100 saavutettu. Tarkoittaa liidattuja reittejä... Mikun ja Jussin kanssa vaan tuli asetettua yhdeksi elämän tehtävistä.
Laitanpa tähän listaa kyseisistä reiteistä:
1. Indiana Jones 5c - Solvalla
2. Lanttumaakari 5c - Rollarit
3. Guru - Rollarit 5b - Rollarit
4. Liidi Master 6a - Rollarit (Tää ei ihan 100% mennyt, kun oli ote niin hiton märkä :) Ens kerralla... )
Aiemmin on pääasiassa tullut yläköysiteltyä ja jos/kun nyt on kiipeäminen aloitettava toden teolla, niin tavoite on aivan realistinen. Onhan suomessakin reittejä riittämiin...
maanantai 7. syyskuuta 2009
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Tervehdys
Kesä on jo loppusuoralla kun kirjoittelen toimiston kätköistä. Nopeasti se on mennyt, mutta vaikka ällistyssuoritusten määrä on pieni, hyvää aikaa se silti on ollut.
Alkukesästä oli kovasti suunnitelmissa osallistua joko Espoon Rantamaratonille tai Helsingin Citymaratonille. No nyt näyttää siltä että molemmat jäävät väliin. juoksumetrejä ei ole tullut kesän aikana juuri mitään. Sekin kerta kun koitin työmatkaa juosten taittaa meni puoliksi kävellen. Ei se mitään...
Polkupyöräilyä sen sijaan on tullut harrastettua enempi. Saaralle kun hankittiin alkukesästä uusi pyörä ja itselle vaihdettiin sileämmät kumit niin matka on taittunut mukavasti. Maratonin korvaajaksi suunnittelin pienimuotoista Triathlonpyräystä, mutta saa nyt nähdä jaksaako siihen osallistua. Viikonloput jäävät vain vähiin, ja niitä pitää alkaa säännöstelemään jos vaikka ehtisi isommille kallioille vielä kiipeämään.
Tosiaan kiipeilykerrat ovat jääneet alle kymmeneen että suuria sankaritekoja ei silläkään rintamalla ole tapahtunut. Tosin sen verran että liidaushommia helpommilla reiteillä on tullut harjoiteltua ja kun nyt saa toisen vaihteen päälle, niin hyviä juttujakin voisi olla vielä tulossa.
Tämän kesän uusi tuttavuus oli Klöverberget, joka myöhemmin julistettiin kiipeilykieltoon väärinkäytösten takia. Reitit olivat sen verran vaikeita että siellä ei paljoa tullut tehtyä, mutta tulipahan käytyä. Olhavalle olisi kiva päästä vielä joku viikonloppu ja noita perinteisiä Solvallan reittejähän on tullut tahkottua.
Tänään olisi ollut tarkoitus taas sinne mennä, mutta kesän aurinkokelit ovat ainakin toistaiseksi ohi :) Laskukelejä odotellessa sitten... no ei kai vissiin vielä :)
Kesä on jo loppusuoralla kun kirjoittelen toimiston kätköistä. Nopeasti se on mennyt, mutta vaikka ällistyssuoritusten määrä on pieni, hyvää aikaa se silti on ollut.
Alkukesästä oli kovasti suunnitelmissa osallistua joko Espoon Rantamaratonille tai Helsingin Citymaratonille. No nyt näyttää siltä että molemmat jäävät väliin. juoksumetrejä ei ole tullut kesän aikana juuri mitään. Sekin kerta kun koitin työmatkaa juosten taittaa meni puoliksi kävellen. Ei se mitään...
Polkupyöräilyä sen sijaan on tullut harrastettua enempi. Saaralle kun hankittiin alkukesästä uusi pyörä ja itselle vaihdettiin sileämmät kumit niin matka on taittunut mukavasti. Maratonin korvaajaksi suunnittelin pienimuotoista Triathlonpyräystä, mutta saa nyt nähdä jaksaako siihen osallistua. Viikonloput jäävät vain vähiin, ja niitä pitää alkaa säännöstelemään jos vaikka ehtisi isommille kallioille vielä kiipeämään.
Tosiaan kiipeilykerrat ovat jääneet alle kymmeneen että suuria sankaritekoja ei silläkään rintamalla ole tapahtunut. Tosin sen verran että liidaushommia helpommilla reiteillä on tullut harjoiteltua ja kun nyt saa toisen vaihteen päälle, niin hyviä juttujakin voisi olla vielä tulossa.
Tämän kesän uusi tuttavuus oli Klöverberget, joka myöhemmin julistettiin kiipeilykieltoon väärinkäytösten takia. Reitit olivat sen verran vaikeita että siellä ei paljoa tullut tehtyä, mutta tulipahan käytyä. Olhavalle olisi kiva päästä vielä joku viikonloppu ja noita perinteisiä Solvallan reittejähän on tullut tahkottua.
Tänään olisi ollut tarkoitus taas sinne mennä, mutta kesän aurinkokelit ovat ainakin toistaiseksi ohi :) Laskukelejä odotellessa sitten... no ei kai vissiin vielä :)
perjantai 8. toukokuuta 2009
Norja on mun toinen kotimaa
Muutetaanko Norjaan, kysyi vaimo, kun blogia kirjottelin.
Tästä tulikin mieleen pääsiäinen ei niin montaakaan kuukautta sitten, kun poikain kanssa lährettiin kiirastorstaita ajamaan kohti Oulua. Tarkoituksena oli jatkaa perjantaina Tromssaan, tarkemmin parikymmentä kilometriä etelämmäs Ramfjordbotteniin, jossa meille oli varattu huoneisto. Homman pointti oli se että laskemaan piti päästä ja kun tarjous oli viiskymppiä plus bensat, niin eihän siitä voinu kieltäytyä. Etukäteen olimme miettineet matkakertomuksista sopivat vuoret, jotka kävisimme läpi. Eipä niistä montaa loppupeleissä tullut nähtyä mutta muutama muu.
Perille päästyämme roudasimme kamat kämppään eikä siinä muuta sitten ehtinytkään kuin saunaa lämmittämään. Kiitokset norjan mammoille, jotka ohjeistivat meille saunan sijainnin, ja tukivat saunan lämmittämistä lahjoittamalla meille puuta.
Toinen päivä - Ullstinden
Etukäteen hieman vieraampi tuttavuus, Ullstinden löytyi kartasta hakiessamme parasta maisemahuippua. Sitähän tämä kyllä kovasti olikin, vaikkakin aamu valkeni taas sateisena. Itseasiassa heräsinkin yöllä kovaan rummutukseen, ja päätin "Jahas, käännetäänpäs kylkeä. Tänään ei ole kiire mihinkään." Kuitenkin päätimme lähteä koittamaan onneamme siinä kymmenen jälkeen. Tästä suomalaista tourimeiningistä kertoo varmasti se että viimeiset vastaantulijat/norjalaiset tulivat vastaan puurajan tuntumassa ja loppuretki saatiin vetää ihan iteksemme. Parempi niin, kuin että sateessa rämpiä koko matka :)
Vettä tuli melko mukavasti vielä puoleen väliin rinnettä kavutessamme. Kuitenkin sem verran sää selkeni että tohdimme jatkaa huipulle. Pilvet repesivät ja juuri huipulle päästyämme sää oli mitä mainioin. Kannatti herätä :) Lasku oli loskalumista mutta rinteellä oli jyrkkyyttä juuri sen verran että sekin oli ihan mukavaa.
Kolmas päivä - Mikä lie nyppylä olikaan
Ja taas satoi. Nyt päätimme koittaa onnea lähtemällä sisämaahan päin, josko vaikka vuoret blokkaisivat sadepilvet taakseen. Päädyimmepä sitten paikkaan jota en enää muista, ja josta ei ole valokuviakaan ollenkaan. Matkalla huipulle meillä oli hirveä kiire että oltaisiin nopeampia kuin alempaa tulevat ja taas huipulla tuuli niin älyttömästi että mielessä ei ollut muuta kuin alastulomatka. Eipä maisematkaan niin ihmeellisiä olleet pilvisyydestä johtuen, mutta tulipahan reissun kolmas huippu tehtyä. Tämän jälkeen jo tuntui siltä että lepopäivä olisi tarpeen. Onneksi sitä ei tullut tehtyä :)
Neljäs päivä - Middagstinden
Nyt se sit lähti. Laaksoon oli yöllä satanyt reilu 10 senttiä pyttistä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, ja muutama pakkasastekin oli. Nyt olisi sankaritarinoita tiedossa :)
Nousu menikin mukavasti aina johonkin 800 metriin. Tämän jälkeen rinne näytti sen verran jyrkältä ja koska tuuli oli kasannut lippoja yläpuolellemme koimme paremmaksi kääntyä takaisin alas. Onhan tässäkin laskumetrejä ihan riittävästi :)
Mikulle ja Jussille kiitokset kuvista ja matkaseurasta :)
ps. Ei ollutkaan viiskymppiä + bensat, mutta ei liian paha. Norja onkin vissiin halpa maa.
ps+. Tästä kesästä on tulossa hieno kiipeilykesä. Viime viikolla tuli käytyä kolmesti seinällä ja tulokset lupaavat hyvää. Ensimmäinen Indiana Jones (5) liidi Solvallan kallioilla ja Häirikkökin (6+) tuli yläköysiteltyä suht puhtaasti. Helppojahan nämä eivät olleet, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Tästä tulikin mieleen pääsiäinen ei niin montaakaan kuukautta sitten, kun poikain kanssa lährettiin kiirastorstaita ajamaan kohti Oulua. Tarkoituksena oli jatkaa perjantaina Tromssaan, tarkemmin parikymmentä kilometriä etelämmäs Ramfjordbotteniin, jossa meille oli varattu huoneisto. Homman pointti oli se että laskemaan piti päästä ja kun tarjous oli viiskymppiä plus bensat, niin eihän siitä voinu kieltäytyä. Etukäteen olimme miettineet matkakertomuksista sopivat vuoret, jotka kävisimme läpi. Eipä niistä montaa loppupeleissä tullut nähtyä mutta muutama muu.
Perille päästyämme roudasimme kamat kämppään eikä siinä muuta sitten ehtinytkään kuin saunaa lämmittämään. Kiitokset norjan mammoille, jotka ohjeistivat meille saunan sijainnin, ja tukivat saunan lämmittämistä lahjoittamalla meille puuta.
Ensimmäinen päivä - Stormheimfjellet
Lauantai aukeni edessämme sateisena ja pilvisenä niin kuin säätiedotus oli kertonut. Siispä päätimme aloittaa helpolla setillä, ettemme tekisi liian hyviä juttuja liian huonossa säässä. Onneksi sadekin loppui Stormheimfjelletille siirryttyämme, ja saimme pilvisessä säässä ja märässä lumessa tallustella ihan ok huiputuksen. Rankka se ei sinänsä ollut, mutta kuntoni huomioon ottaen ihan jees :) Alas päästyämme jopa aurinkokin suostui esiintymään, ja saimme nyppylästä mukavia kuvia muistoksi.Toinen päivä - Ullstinden
Etukäteen hieman vieraampi tuttavuus, Ullstinden löytyi kartasta hakiessamme parasta maisemahuippua. Sitähän tämä kyllä kovasti olikin, vaikkakin aamu valkeni taas sateisena. Itseasiassa heräsinkin yöllä kovaan rummutukseen, ja päätin "Jahas, käännetäänpäs kylkeä. Tänään ei ole kiire mihinkään." Kuitenkin päätimme lähteä koittamaan onneamme siinä kymmenen jälkeen. Tästä suomalaista tourimeiningistä kertoo varmasti se että viimeiset vastaantulijat/norjalaiset tulivat vastaan puurajan tuntumassa ja loppuretki saatiin vetää ihan iteksemme. Parempi niin, kuin että sateessa rämpiä koko matka :)
Vettä tuli melko mukavasti vielä puoleen väliin rinnettä kavutessamme. Kuitenkin sem verran sää selkeni että tohdimme jatkaa huipulle. Pilvet repesivät ja juuri huipulle päästyämme sää oli mitä mainioin. Kannatti herätä :) Lasku oli loskalumista mutta rinteellä oli jyrkkyyttä juuri sen verran että sekin oli ihan mukavaa.
Kolmas päivä - Mikä lie nyppylä olikaan
Ja taas satoi. Nyt päätimme koittaa onnea lähtemällä sisämaahan päin, josko vaikka vuoret blokkaisivat sadepilvet taakseen. Päädyimmepä sitten paikkaan jota en enää muista, ja josta ei ole valokuviakaan ollenkaan. Matkalla huipulle meillä oli hirveä kiire että oltaisiin nopeampia kuin alempaa tulevat ja taas huipulla tuuli niin älyttömästi että mielessä ei ollut muuta kuin alastulomatka. Eipä maisematkaan niin ihmeellisiä olleet pilvisyydestä johtuen, mutta tulipahan reissun kolmas huippu tehtyä. Tämän jälkeen jo tuntui siltä että lepopäivä olisi tarpeen. Onneksi sitä ei tullut tehtyä :)
Neljäs päivä - Middagstinden
Nyt se sit lähti. Laaksoon oli yöllä satanyt reilu 10 senttiä pyttistä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, ja muutama pakkasastekin oli. Nyt olisi sankaritarinoita tiedossa :)
Nousu menikin mukavasti aina johonkin 800 metriin. Tämän jälkeen rinne näytti sen verran jyrkältä ja koska tuuli oli kasannut lippoja yläpuolellemme koimme paremmaksi kääntyä takaisin alas. Onhan tässäkin laskumetrejä ihan riittävästi :)
Mikulle ja Jussille kiitokset kuvista ja matkaseurasta :)
ps. Ei ollutkaan viiskymppiä + bensat, mutta ei liian paha. Norja onkin vissiin halpa maa.
ps+. Tästä kesästä on tulossa hieno kiipeilykesä. Viime viikolla tuli käytyä kolmesti seinällä ja tulokset lupaavat hyvää. Ensimmäinen Indiana Jones (5) liidi Solvallan kallioilla ja Häirikkökin (6+) tuli yläköysiteltyä suht puhtaasti. Helppojahan nämä eivät olleet, mutta tästä on hyvä jatkaa.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Ohi on ja konttori kutsuu
Täällä sitä taas konttorin syövereissä mietitään menneitä ja haaveillaan tulevia. Reissu on takana päin ja hyviä juttuja tuli paljon tehtyä. Tosin viimeinen näkymä noitatunturista kylpemässä auringon paisteessa jätti paljon hampaan koloon. Takaisin olisi kiva päästä...
Torstain tosiaankäytin sitten Pyhätunturin rinteiden kaluamiseen. Koitin rahkeitani mustassa rinteessä, ja olihan se vähän liian jyrkkä täysiä tykittämiseen. Vähän piti jarrutella :) Pohjoishissien puolella punainen rinne oli oikein mukava kovempaankin laskuun kunhan hissukseen pääsi sinne alaosuuksille.
Perjantaina olikin jalat jo sen verran pumpisa että en enää hiihtänyt kuin pari tuntia ja olin jo kotiin lähdössä. Tosiaan Kemjärvelle päin ajaessa Noitatunturi oli sen verran kutsuvan näköinen että pari kertaa mietin pitäisikö jäädä vielä hetkeksi sinne laskemaan :)
Nyt sitten ollaan tämä viikko konttorilla. Onneksi jo perjantaina lähdetään Tahkolle etteivät vieroitusoireet kasva liian pahoiksi.
Torstain tosiaankäytin sitten Pyhätunturin rinteiden kaluamiseen. Koitin rahkeitani mustassa rinteessä, ja olihan se vähän liian jyrkkä täysiä tykittämiseen. Vähän piti jarrutella :) Pohjoishissien puolella punainen rinne oli oikein mukava kovempaankin laskuun kunhan hissukseen pääsi sinne alaosuuksille.
Perjantaina olikin jalat jo sen verran pumpisa että en enää hiihtänyt kuin pari tuntia ja olin jo kotiin lähdössä. Tosiaan Kemjärvelle päin ajaessa Noitatunturi oli sen verran kutsuvan näköinen että pari kertaa mietin pitäisikö jäädä vielä hetkeksi sinne laskemaan :)
Nyt sitten ollaan tämä viikko konttorilla. Onneksi jo perjantaina lähdetään Tahkolle etteivät vieroitusoireet kasva liian pahoiksi.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Hiihtoa ja laskua
Heipä hei taas täältä tunturin juurelta. On ollut hieno reissu tähän saakka. Joka päivä on tullut laskettua vähintään yhden rinteen :) Pari päivää on kulunut edellisestä kirjoituksestani.
Tiistai-aamun aloitin aamujumpalla Losto-tunturille. Iskin skinit suksien pohjaan ja lähdin huhkimaan. Hikihän siinä tuli. En sitten muistanut että nämä nousut on otettava rauhallisesti. No tämähän oli ensmmäinen skinnausretki että kai se on normaalia vetää liian kovalla temmolla. Tuli myös todettua että kyllä 20 asteen jyrkkyys on maksimi mitä skineillä pystyy suoraan nousemaan. Lipsuu lipsuu...
Siitä sitten laskin Luoston Kisarinteen alas ja päivän laskut olivatkin siinä. Iltapäivä kului hiihtoretkellä. Hiihdettiin porukalla 17 km lenkki lähimaastossa, mikä oli ihan riittävästi Åsneseillani hiihdettäväksi. Pitoa on vähän turhan paljon kun kantit raapivat ladun reunaa. Kyllä taas maistui sauna...
Totesin tuossa eilen että jännäkakathan tuolla tunurissa yksin hiihdellessä tulee jos liian kauas menee ja vähän jyrkempiä mäkiä laskee. Eilen hiihtelin tosiaan Pyhällä isolle kurulle, josta nousin ukonhatun päälle (pyhän kakkonen). Sieltä aikomus oli laskea pikkukuruun ja jatkaa matkaa noitatunturille (kolmoselle). Kävipä sitten niin että tuli ukonhatulla sitten katumus päälle. Aurinko ei paistellutkaan niin kuin lupasi ja lumikenttä jutteli mulle epämukavia ääniä (en tiedä mikä etäämmältä kuulunut pakahdus oli, mutta yksin hiiihdellessä mielikuitus heräsi.) Vähän sen jälkeen, kun kuulin kohahduksen, ajattelin palata takaisin. Rinnejyrkkyys oli lähellä ei mitään, eikä luntakaan ollut juuri mitään, että lumen vyörymisvaraa ainakaan sillä kohtaa ei ollut. Mutta pieni pelko tuli. Mitä jos jotain sattuisi?
Laskin sitten takaisin siihen Iso kurun "portille", mistä portaat nousevat kohti luontokeskusta. Lunta oli ihan kivasti puurajan jälkeen, mutta rinne oli vähän liian loiva. Melkeinpä joutui lykkiä itseä eteenpäin :)
Ihan kiva retki oli kuitenkin. Sain vähän vähän voimatreeniä skinnailuista ja offarilaskumetrejä sen verran että olisi kivempi päästä lisää. Seura olisi kyllä ihan jees näillä retkillä.
Olin tavannut pari päivää aiemmin erään Tomin Luoston rinteessä. Hän oli kiinnostunut Telemarkista ja häneltä sitten tulikin viesti että oli vuokrannut nahkamonot ja kapeat sukset. Lähdin sitten katsomaan miten hänen telemarkharjoitukset etenivät, ja laskin sitten itsekin tunnin verran vielä Luostolla iltapäivän päätteeksi. Hyvää laskua oli ja huomasin tuon Ukonhatun retken ainakin tuoneen rohkeutta offaripätkille.
Ilta kuluikin taas mökillä pelaillessa ja lyhyen hiihtolenkin Kiimalaavulle tehdessä. Sauna kruunasi taas päivän...
Nyt onkin sitten torstai. Ajattelin että kun loma on loppuaan kohden niin voisin käydä periaatteessa vaikka Pyhän rinteet kokeilemasssa. Uskaltaisiko sen pyhän mustan nyt vetää täböllä :) Noh... aamupala ensin ja sitten sen näkee, mitä tekee.
Tiistai-aamun aloitin aamujumpalla Losto-tunturille. Iskin skinit suksien pohjaan ja lähdin huhkimaan. Hikihän siinä tuli. En sitten muistanut että nämä nousut on otettava rauhallisesti. No tämähän oli ensmmäinen skinnausretki että kai se on normaalia vetää liian kovalla temmolla. Tuli myös todettua että kyllä 20 asteen jyrkkyys on maksimi mitä skineillä pystyy suoraan nousemaan. Lipsuu lipsuu...
Siitä sitten laskin Luoston Kisarinteen alas ja päivän laskut olivatkin siinä. Iltapäivä kului hiihtoretkellä. Hiihdettiin porukalla 17 km lenkki lähimaastossa, mikä oli ihan riittävästi Åsneseillani hiihdettäväksi. Pitoa on vähän turhan paljon kun kantit raapivat ladun reunaa. Kyllä taas maistui sauna...
Totesin tuossa eilen että jännäkakathan tuolla tunurissa yksin hiihdellessä tulee jos liian kauas menee ja vähän jyrkempiä mäkiä laskee. Eilen hiihtelin tosiaan Pyhällä isolle kurulle, josta nousin ukonhatun päälle (pyhän kakkonen). Sieltä aikomus oli laskea pikkukuruun ja jatkaa matkaa noitatunturille (kolmoselle). Kävipä sitten niin että tuli ukonhatulla sitten katumus päälle. Aurinko ei paistellutkaan niin kuin lupasi ja lumikenttä jutteli mulle epämukavia ääniä (en tiedä mikä etäämmältä kuulunut pakahdus oli, mutta yksin hiiihdellessä mielikuitus heräsi.) Vähän sen jälkeen, kun kuulin kohahduksen, ajattelin palata takaisin. Rinnejyrkkyys oli lähellä ei mitään, eikä luntakaan ollut juuri mitään, että lumen vyörymisvaraa ainakaan sillä kohtaa ei ollut. Mutta pieni pelko tuli. Mitä jos jotain sattuisi?
Laskin sitten takaisin siihen Iso kurun "portille", mistä portaat nousevat kohti luontokeskusta. Lunta oli ihan kivasti puurajan jälkeen, mutta rinne oli vähän liian loiva. Melkeinpä joutui lykkiä itseä eteenpäin :)
Ihan kiva retki oli kuitenkin. Sain vähän vähän voimatreeniä skinnailuista ja offarilaskumetrejä sen verran että olisi kivempi päästä lisää. Seura olisi kyllä ihan jees näillä retkillä.
Olin tavannut pari päivää aiemmin erään Tomin Luoston rinteessä. Hän oli kiinnostunut Telemarkista ja häneltä sitten tulikin viesti että oli vuokrannut nahkamonot ja kapeat sukset. Lähdin sitten katsomaan miten hänen telemarkharjoitukset etenivät, ja laskin sitten itsekin tunnin verran vielä Luostolla iltapäivän päätteeksi. Hyvää laskua oli ja huomasin tuon Ukonhatun retken ainakin tuoneen rohkeutta offaripätkille.
Ilta kuluikin taas mökillä pelaillessa ja lyhyen hiihtolenkin Kiimalaavulle tehdessä. Sauna kruunasi taas päivän...
Nyt onkin sitten torstai. Ajattelin että kun loma on loppuaan kohden niin voisin käydä periaatteessa vaikka Pyhän rinteet kokeilemasssa. Uskaltaisiko sen pyhän mustan nyt vetää täböllä :) Noh... aamupala ensin ja sitten sen näkee, mitä tekee.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Siitä se lähti
Ensimmäinen hiihtoloman laskupäivä on takana. Ennakkotiedoista poiketen koko päivä on ollut pilvinen, ja hienoista lunta on satanut. Luostotunturin päällä viima oli sen verran kova ja näkyvyys heikko, että päätin ensimmäisen laskupäivän olevan vain kovaa rinnetreeniä. Ja sitähän se olikin...
Kävin päivällä hiemaan kurkkimassa luoston takarinteitä. Tuulen tuivertamaa korppua se olisi ollut aina puurajaan saakka, mistä saakka lasku olisikin voinut olla melko hyvää. Suunnitelmani oli laskea Laskettelukeskuksen päähiseiltä katsottuna etuoikealle, josta lähti suht loiva (loivin takarinteessa) ja hyvännäköinen pätkä alkaen kourun oikealta puolelta. Jos sää hieman kirkastuisi, ja tuuli tyyntyisi, niin hyvää pätkää voisi olla tiedossa. Yksin kun on liikkeessä, niin pitää ottaa varovasti.
Mutta tosiaan laskut olivat hyvät. Lunta oli rinteissä riittävästi. Ainoastaan edellä mainittu viima toi harmitusta ja naaman palelluksiin. Kovaa tykitystä oli kuitenkin. Nyt onkin sitten saunan jälkeen aikas poikkinainen olo.
Kävin päivällä hiemaan kurkkimassa luoston takarinteitä. Tuulen tuivertamaa korppua se olisi ollut aina puurajaan saakka, mistä saakka lasku olisikin voinut olla melko hyvää. Suunnitelmani oli laskea Laskettelukeskuksen päähiseiltä katsottuna etuoikealle, josta lähti suht loiva (loivin takarinteessa) ja hyvännäköinen pätkä alkaen kourun oikealta puolelta. Jos sää hieman kirkastuisi, ja tuuli tyyntyisi, niin hyvää pätkää voisi olla tiedossa. Yksin kun on liikkeessä, niin pitää ottaa varovasti.
Mutta tosiaan laskut olivat hyvät. Lunta oli rinteissä riittävästi. Ainoastaan edellä mainittu viima toi harmitusta ja naaman palelluksiin. Kovaa tykitystä oli kuitenkin. Nyt onkin sitten saunan jälkeen aikas poikkinainen olo.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Tarina alkaa
Ensimmäinen päivä...
(Tarkemmin ajateltuna ensimmäinen päivä meni kuutisen vuotta takaperin, jolloin perustin vanhasta kouluvihostani sankariurotyöpäiväkirjan. Leikkelin siihen eri alueiden kiipeilytopoja ja kirjoittelin tarinoita matkan varrelta (Pääasiassa kiipeilyä Suomessa ja Itävallassa). Vuosia tuo maailmaa nähnyt teos on lojunut laatikon pohjalla kunnes eräänä päivänä löysin sen. Oi sitä riemun päivää...)
Olen täällä Luostotunturin juuressa. On hiihtolomaviikkoni enimmäinen päivä. Tästä lomasta tulee jotakin ällistysmäistä. Aurinko tulee paistamaan ja puuteri pöllyämään.
Suunitelma:
(Tarkemmin ajateltuna ensimmäinen päivä meni kuutisen vuotta takaperin, jolloin perustin vanhasta kouluvihostani sankariurotyöpäiväkirjan. Leikkelin siihen eri alueiden kiipeilytopoja ja kirjoittelin tarinoita matkan varrelta (Pääasiassa kiipeilyä Suomessa ja Itävallassa). Vuosia tuo maailmaa nähnyt teos on lojunut laatikon pohjalla kunnes eräänä päivänä löysin sen. Oi sitä riemun päivää...)
Olen täällä Luostotunturin juuressa. On hiihtolomaviikkoni enimmäinen päivä. Tästä lomasta tulee jotakin ällistysmäistä. Aurinko tulee paistamaan ja puuteri pöllyämään.
Suunitelma:
- Luoston ja Pyhän tunturien koskemattomat takamaastot (Saas nähdä kuinka koskematonta :)
- Alas tellua ja ylös skinnaten (Sen mitä ei hissillä pääse :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)