torstai 4. elokuuta 2016

Sivusto mmakela.info sulkeutuu



Olen ylläpitänyt sivustoa mmakela.info, jonka olen kuitenkin nyt aikonut sulkea. Julkaisutahti on ollut kohtuullisen hiljainen, ja jatkossa tarinani kirjoitan vain tähän blogiin ja youtube-kanavaan videoblogien muodossa.
Kopioin tarinani tähän julkaisun alle, jotta säilyvät luettavissa jälkipolvillekin.

Kesämuistelot

Nyt kun joulu taas lähestyy, on mukava pysähtyä muistelemaan kesän tapahtumia. Tänä kesänä lautailu jäi melko vähäiseksi, vaikkakin hankin myös uuden lelun, lyhyemmän ns. poolilaudan. Lähinnä mukavampi ottaa bussin mukaan, mutta ei voita pitkää lautaa alamäessä. Sen kanssa tuli sitten jonkin verran työmatkoja tehtyä.
Itse harrastuksessa oli sellaisia muutamia pätkä, joissa kilometrejä kertyi ja huomasi taitojensa kehittyneen. Tänä kesänä en kuvamateriaalia saanut paljoa,  mutta yhdelle videolle pääsin.
Suurimpana saavutuksena pidän onnistunutta takaperin tehtyä 180 asteen stand-up liukua,  jonka sain vasta syksyn kylmillä onnistumaan. En kyllä ollut sitä aiemmin uskaltanut kokeillakaan. Vastaava liuku,  kuin videossa seisten tehty ”käännös”, mutta selkä, ei vatsa, edellä kääntyen. Tämä tekee siitä melko kuumottavan.
Nyt mennään sitten talvea odotellen eteenpäin. Lokakuun lopussa skiexpo-viikonloppuna syntyi esikoistyttäreni, ja hänen kanssa elämään opettelu on ollut nyt tärkeintä. Toivottavasti saisi jonkin mutkankin piirrettyä hankeen talven aikana.
// Mikael

Vuoden ainoat (lähes) ja parhaat laskut

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Video vielä enemmän…
Luosto siis rokkasi!!!
Tästä lähtee käyntiin lonkkarikausi. Ostin juuri Stockmannin hulluilta päiviltä kummitytölle pikkuskeitin, että voi sillä harjoitella ensikesään asti, jolloin täytyy sitten hankkia oikea, mikäli innostus riittää. Skeittauksen ilosanomaa siis levitetty nuorelle sukupolvelle :)

Syksyn jälkeen tulee kevät

…, tai siltä se Etelä-Suomessa on tänä vuonna tuntunut. Laskemaan ei ole päässyt luonnon lumille ollenkaan, ja tästä masentuneena myös hoidetut rinteet ovat jääneet myös poikkeuksellisen vähälle käytölle. Onneksi kuitenkin pohjoisessa on talvi, ja hiihtoloma on vielä edessä. Muuten vain odottaa loppujenkin lumien sulamista, kuuntelee linnunlaulun lisääntymistä, ja harjakoneiden saapumista viimeistelläkseen tiet skeitattavaan kuntoon.
Viimeaikoina olen aktivoitunut kuitenkin enemmän musiikkirintamalla. Minulla on lähitulevaisuudessa kaksi keikkaa tiedossa, toinen UPS:n kanssa ja toinen hieman erilaislla kootulla kokoonpanolla. Tästä innostuneena olen vaihtanut Rocksmith-kitarapeliin soittimekseni basson, ja olen sitä kautta hakenut sormituntumaa kielten näppäilyyn. Rocksmithissä on myös hyvät opetusmateriaalit, joita läpi käymällä oppii paljon parhaiksi koettuja käytäntöjä, joiden soveltaminen omien huonompien ratkaisujen päälle tuottaa haasteita. Tietysti pitää treenata keikoilla soitettavaakin matskua, mutta tällä oli kiva aloittaa. :)

Hiihtokausi on ovella

Tänään käynnistyy kauden 2013-2014 laskettelukausi, kun Skiexpo starttaa Helsingin messukeskuksessa. Aion käyttää tilaisuutta hyödykseni ja viedä vanhat tellumononi kamapörssiin myytäväksi, ja mikäli mahdollista ostaa vastaavat numeroa pienemmät tilalle. Kuusi vuotta on tullut laskettua liian suurilla monoilla ja nyt se saa riittää.
Aion käydä skiexpossa varmaan lauantainakin, sillä sen verran siellä on nyt nähtävää. Aiemmista vuosista poiketen nyt nimittäin on kiinnostusta myös boardexpon suuntaan. Hienot messut tulossa.
Ilta huipentuu vanhalle ylioppilastalolle, jossa vapaalaskuiltamissa kokoontuu saman henkistä porukkaa ja esitetään laskuleffoja ym. kivaa. :) Myös metrilakua on saatavana.

Se on taas syksy…

Kesä on lopuillaan, hieno lonkkarikesä, täytyy sanoa. Taidot todella kehittyivät huimasti, ja tuli tehtyä eri hienoja reissuja ympäri Suomea. Mieleenpainuvimpina retkinä Offshoren Slide festit, joissa tosin en ehtinyt kisaamaan, mutta jonka jatkot avasivat hienon kesälomakauden. Kesälomalla potkuttelin kaatosateessa nelostien vartta Kemistä Ouluun, ja elokuussa kävin tutustumassa alamäkikisakulttuuriin Liedon Redneck Race-tapahtumassa. Mainitsemisen arvoinen on myös ikimuistoinen stadin juhannus, jolloin kaverien kanssa surffattiin aution kaupungin ”aalloilla”.
Perinteisen tähtärin ja stadikan mäkien lisäksi tuli käytyä eteläsuomen hienoimmat lonkkarimäet Aulangolla, Ahvenistolla, sekä Påminnessä. Pohjanmaaltakin löytyi mäkiä ja Tohninmäkeä tuli mökkireissulla tahkottua kivasti.
Nyt katselen toimiston ikkunasta harmaaseen syysilmaan. Toivottavasti talvi tulisi pian.

Se on kesä

Se on vihdoin taas täällä. Kesästä kertovat asfalttiihottumat molemmilla puolin kylkeä :)Olen ehtinyt jo neljä kertaa rullalautojen kanssa mäkeen. Taidot ovat viimesyksystä menneet harppauksia eteenpäin ja tämän kesän tavoitteet on asetettu korkealle. En kaikkia opittavia temppuja tiedä nimeltäkään, mutta pääasia että tietää millaista yrittää oppia.
Kesälomalla pitää ottaa lauta mukaan myös mökille ja käydä katsomassa kuinka viettäviä ovat mutkankyläntien mäet. Autolla ajaessa osa niistä näyttää ihan kelvollisilta laskettavilta.
Ei kai tässä siis tämän kummempia terveisiä. Lomia odotellessa… :)

Uuden harrastuksen alkutaipaleella


Hiihtoloman laskuretkellä Ukkoluostolla
Minulla oli jo muutaman talven aikana kypsynyt ajatus lumilaudan hankkimisesta. Taustalla olivat aiemmat Gospel Boardersin järjestämät vapaaalaskuretket Norjaan, joilla jouduin harmittelemaan kuntoni riittämättömyyttä maksimaalisen nautinnon saavuttamiseksi. Tuhat vertikaalista laskumetriä yhteen rypäykseen tehtynä vain oli liikaa pikkuruisille tellureisilleni. Laudalla ja suksilla laskeneilla kavereillani ei taas ollut mitään haasteita kyseisillä nyppylöillä. Ajattelin, että lumilautailun on pakko olla kevyempää kuin telemarkvälineillä kyykistely ja siksi tein tänä talvena ratkaisevan päätöksen lumilautasetin hankkimisesta.
Kaikki lähti liikkeelle siitä kun löysin huuto.netistä ilmoituksen Ride Mountain merkkisestä lumilaudasta. Paketissa tulisi mukana koko setti, lauta, siteet ja monot. Lähtöhinta oli 150 euroa, jonka ajattelin oleva ihan sopiva hinta aloittalijan paketille. Eihän sitä vielä siinä vaiheessa tiedä, mitä harrastuksesta kehittyy ja hinta kun oli sen verran edullinen niin tappiot eivät missään tapauksessa nouse älyttömiin mittasuhteisiin. Olin netistä vielä lukenut vihjeitä lumilaudan hankinnasta, ja laudan mitta vaikutti hyvältä. Mitä nyt muutaman arvostelun kyseisestä laudasta löysin, niin lauta noin 10 vuotta takaperin oli ollut laadukas sekä tarkoitettu ja toiminut parhaiten nimenomaan vapaalaskussa. Kaipa siitä jo nimensäkin kertoi :)Paketissa tulevat monot olivat vanhat ja löysät, mutta ehjät, ehkä hieman arviolta liian suuret minulle, mutta ajattelin että kyllä niidenkin kanssa alkuun pääsee ja voihan nekin myydä tai antaa eteenpäin jos pienempiä jää kaipaamaan. Tein sitten vuodenvaihteen tienoolla tarjouksen kyseisestä paketista ja itsellenihän se jäi.
Ensimmäiset laskut olivat todella vaikeita. Edelliset laskut lumilaudalla olin tehnyt kuutisen vuotta takaperin ja silloinkin laskettelemiseni oli ollut muutamia kertoja vuodessa vuokratuilla tai lainatuilla välineillä. Kuitenkin pahemmilta kaatumiselta välttyneenä uskalsin hieman haaveilla ottavani laudan tämän talven Norjan reissulle mukaan. Lauta itsessään tuntui hyvältä ainakin rinnelaskussa. Se oli jämäkkä ja tuntui siltä, ettei ainakaan tarvinnut pelätä sitä, että kaatuisi suoraan laudan yli eteen- tai taaksepäin, ja mikäli vauhtia halusi niin sitä se tuntui kestävän. Tässä vaiheessa tosin vauhtia vielä vain pelkäsi. Kengät olivat todellakin löysät, mutta niiden iso koko ei sinänsä haitannut.
Tästä alkoi sitten kova opettelu, aluksi hoidetuilla rinteillä, mutta muutaman laskupäivän jälkeen myös malminkartanon täyttömäellä luonnon lumilla. Siteet olin ruuvannut lautaan kiinni netistä löytyneillä ohjeilla, jotka kuvastivat ”parasta mahdollista asetusta aloittelijoille”. Ihan hyvin sillä alkuun pääsi etenkin rinnekäytössä. Offarilla taas tilanne vaikutti toiselta. Lasku sinänsä sujui ihan kivasti, kunhan tajusi sen että painopistettä tulee pitää paljon taaempana, jottei laudan keula uppoa hankeen ja tule ylimääräisiä kärrynpyöriä. Onneksi lumi oli pehmeää. Malminkartanon sekä Luoston laskupäivät antoivat vihreän valon Norjan Tamokdalenin isommille vuorille siirtymiselle.
Jollain tavalla minulle jäi hieman harhainenkin kuva laskemisesta, sen tekniikasta ja laudan säädöistä. Suomeen päästyäni päädyin heti päivittämään uusiin laskukenkiin todettuani vanhojen kenkien olevan aivan liian löysät vähänkin kovemmalle ja epätasaiselle lumelle. Samalla jouduin hankimaan uudet siteet vanhoissa siteissä lauenneen hihnan takia. Vanhoihin kenkiin se vielä oli sopivan mittainen, mutta uudet kengät ovat jonkin verran paksummat joten katkennut hihna jäi liian lyhyeksi. Asentaessani uudet siteet en osannut ottaa huomioon eteläsuomen vallitsevia olosuhteita maalis-huhtikuun vaihteessa. Norjassa kun lämpötilat olivat jatkuvasti pienen pakkasen puolella, kun taas Helsingissä auringon lämmittäessä ilman vajaaseen kymmeneen lämpöasteeseen. Laudan painopiste jäi aivan liian taakse, ja laskiessa keväisen märkää sohjolunta lauta ei enää kääntynytkään samalla tavalla kuin kaverin pitkällä rockerilla varustettu puuterilauta pehmeässä pakkaslumessa. Päädyin siis siirtämään etummaista sidettä usean sentin eteenpäin ja jätin tarkoituksella stanssin melko leveäksi hallittavuuden parantamiseksi. Tässä tuli siis opittua olosuhteiden vaikutus laskuvälineen valintaan ja asetuksiin. Harmi vain, että minulle ei tullut työkaluja rinteeseen mukaan, vaan jouduin sen kotona korjaamaan.Norjan viikko antoi todella paljon lautailulle. Pitkät rinteet kertoivat paljon sellaista mitä Luoston lyhyet rinteet eivät kertoneet etenkin laskutekniikan ja painopisteen suhteen. Siirsin taaempaa sidettä usean sentin taaemmas, jottei takajalka väsy koukistettuna aivan liikaa. Lyhyemmillä offareilla sillä ei ollut niin merkitystä, mutta tuhannen metrin korkeusero on hieman eri verrattuna parinsadan metrin korkeuseroon. Käytännössä sidettä ei enää juurikaan taaemmas saa. Sain myös testata puhdasta puuterilautaa yhtenä metsälaskupäivänä ja kyllä se oli kivaa.
Yhden talven aktiivisesti lautailleena pidän itseäni jo keskinkertaisena tai keskinkertaista parempana laskijana. Jopa toisena laskupäivänä joku teinityttö tuli juttelemaan ja sanoi olevani ”ihan tosi hyvä laskemaan laudalla”. Helppoahan se on loivaa ja hyväkuntoista rinnettä laskea. Olin ensimmäisenä laskupäivänä tavannut kaverin, joka teki todella makeita leikkaavia käännöksiä, ja häntä vain yritin parhaan kykyni mukaan apinoida. Osasin siis sen homman jotenkin, mutta kyllä kokonaisvaltainen laskemiseni vielä silloin oli epävarmaa haparointia. Kauden aikana on tullut laskettua varmaan kaikkea lunta, mitä se vain voi olla ja jokaisella reissulla olen päässyt nyppylöiltä alas. Tyyli ja vauhti ei ole ollut paras mahdollinen, mutta ehkä se kuitenkin kertoo jotakin tasostani :)
Kauden viimeisen laskupäivän tein kolmen kuukauden jälkeen taas telemarksuksilla. En tiedä, mutta jotenkin ensimmäisistä mutkista alkaen lasku oli todella helpon tuntuista. Varmaan laskuvälineen vaihdos aktivoi uusia lihaksia ja toi tasapainotteluun uudenlaista syvyyttä, joka auttoi myös vanhalla välineellä laskemisessa. Vaikka kolme kuukautta meni lautailun hienouksia hioessa, kauden päättyessä täytyy silti sanoa, tellumies on tellumies vaikka lumilaudalla laskisi.
Tähän vähän statistiikkaa ja kuvausta talven leikkikalusta: http://snowboard.mountainzone.com/2001/gear/html/mountain.html
Ride Mountain 168
PRICE:  $400RIDER WEIGHT:  140-220+lbs
MATERIAL LENGTH:  1680mmEFFECTIVE EDGE:  1310mm
SIDECUT RADIUS:  8.7mWAIST WIDTH:  277mm
STANCE OFFSET:  -1inSTANCE RANGE:  17-25in
What’s different for big-footed riders is, if you’re used to riding an unwieldy tank, you’re missing out on the fun of cruising down the mountain. With a fast sintered Fusion base, lively flex and powder-planing nose shape, the Mountain is all over it.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Tamok Here I Come

Eilen selvisi että lomat on myönnetty ja mökki varattu Norjan Tamokista. Tänä talvena siis pääsee mitä todennäköisimmin laskemaan hyvää mäkeä :D Ei sitten muuta kuin sukset ja kunto timangiksi niin mutkat suoristuu ja vauhti kasvaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Talkoot Malminkartanon jätemäellä 11.11.2012

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää. Mikä mukavampaa, monet isät pääsivät viettämään sitä talkoohengessä Malminkartanossa jossa Helsingin vapaalaskukansa kunnosti legendaarista jätemäkeä laskettelukäyttöön sopivammaksi.

Myös allekirjoittanut oli paikalla ja heilui vesurin ja oksasaksien kanssa.

Täytyy sanoa että hyvää jälkeä tuli. Rinteeseen jäi vielä melko paljon puutavaraa jota olisi syytä saada siirretyä mäen juurelle. Myös pientä raivaustyötä olisi tarjolla vanhan hissilinjan ympäristössä. Kaikkea pajukkoa siitä tuskin kannattaa repiä, mutta jotain pientä.

Keskustelua talkoista ja tiedotuksia uusista suunnitelmista voi seurata Relaa.com:n keskustelupalstalla:

perjantai 24. syyskuuta 2010

Insinöörin arkea

Arvoisat sankarit. Tänään muistin yllätyksekseni, että olen laiminlyönyt sankaruuteni täysin. Talvi meni tänä vuonna ennätyksellisen nopeasti, eikä kesälläkään tapahtunut juuri mitään. Oman haasteensa saivat aikaan työpaikan vaihdos tammikuun lopussa sekä asunnon hankinta ja muutto Leppävaaraan keskikesän tienoolla. Ovathan nuokin jonkinlaisen oman sankarutensa osoituksia, mutta eivät aivan sitä, mitä kaikkea sydän halajaisi.

No kesällä tuli kuitenkin pyöräiltyä mökkiseudut läpikotaisin, ja syyskuussa tuli taas osoitettua hölmöytensä osallistumalla puolikuntoisena Espoon Rantamaratonille. Tavoiteaika kuudessa tunnissa maaliin toteutui, mutta taas täytyy luvata uudelle vuodelle että harjoittelematta en enää juokse. Ensi keväälle olisikin nyt puolimaratonin tavoitteena kahden tunnin alitus, jota ei ole meikäläiseltä nähty sitten vuoden 2002. Vanhuus on sen jälkeen vienyt kestävyyden, joka nuorella oli automaattisesti. Pitää siis harjoitella...

Myös tellukäännöstä pitäisi talvella harjoitella. Sain lopputalvesta vanhat Åsnesit iskuun, ja kerran niillä rinteessä laskeneena täytyy todeta että kyllä Carvereilla on helpompaa :) Eihän niillä tarvitse kun vähän tasapainoa käännellä. Joka tapauksessa... perinteitä kunnioittaen eikun harjoittelemaan.

Ensi lauantaina on uuden asunnon tupaanastujaiset, ja uusi arki virallisesti käynnistetty. Sitten siis myös urotekoja tekemään.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Laskua ja puuterilunta

Talvi on jo melko pitkällä. Hiihtokausi on alkanut ihan kivasti, vaikka laskupäiviä ei olekaan vielä enempää kuin 5. Vihdissä kävimme kolmisen kertaa ottamassa tuntumaa kesän jälkeen ja lasku tuntui yllättävän hyvältä.

Viime viikonloppuna kävimme Himoksella Jämsässä testaamassa miten vähän pidemmät rinteet sujuvat. Meno oli suht mukavaa vaikka hyvää laskusuoritusta haittasi runsas irtolumi. Loppupäivästä rinne oli suht kumpareinen, ja pariin kertaan tuli vedettyä näyttävät lipat. Väsymyksellä oli ehkä myös osuutta asiaan. Ei siinä mitään... hauskaa oli :)

Nyt sitten maanantaina kävimme Malminkartanon jätemäellä katsastamassa putskut. Olihan sitä... Olin ensimmäistä kertaa tosissani laskemassa pehmeää pyydaa ja oli se ainakin aluksi haasteellista. Ei ne hyppykäännökset ihan itsestään sieltä tulleet. Viidennellä laskulla oli meno jo melko hyvää, ja väsyneenä taas sain tulla kotiin. Niin kun kaveri jutteli, jokainen vuodatettu hikipisara on plussaa Norjan reissua ajatellen. Ei muutakun lisää nousumetrejä...

maanantai 7. syyskuuta 2009

Klettern machen...

...muss mann jeden Tag so schnell gehen.

3/100 saavutettu. Tarkoittaa liidattuja reittejä... Mikun ja Jussin kanssa vaan tuli asetettua yhdeksi elämän tehtävistä.

Laitanpa tähän listaa kyseisistä reiteistä:

1. Indiana Jones 5c - Solvalla
2. Lanttumaakari 5c - Rollarit
3. Guru - Rollarit 5b - Rollarit
4. Liidi Master 6a - Rollarit (Tää ei ihan 100% mennyt, kun oli ote niin hiton märkä :) Ens kerralla... )

Aiemmin on pääasiassa tullut yläköysiteltyä ja jos/kun nyt on kiipeäminen aloitettava toden teolla, niin tavoite on aivan realistinen. Onhan suomessakin reittejä riittämiin...

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tervehdys

Kesä on jo loppusuoralla kun kirjoittelen toimiston kätköistä. Nopeasti se on mennyt, mutta vaikka ällistyssuoritusten määrä on pieni, hyvää aikaa se silti on ollut.

Alkukesästä oli kovasti suunnitelmissa osallistua joko Espoon Rantamaratonille tai Helsingin Citymaratonille. No nyt näyttää siltä että molemmat jäävät väliin. juoksumetrejä ei ole tullut kesän aikana juuri mitään. Sekin kerta kun koitin työmatkaa juosten taittaa meni puoliksi kävellen. Ei se mitään...

Polkupyöräilyä sen sijaan on tullut harrastettua enempi. Saaralle kun hankittiin alkukesästä uusi pyörä ja itselle vaihdettiin sileämmät kumit niin matka on taittunut mukavasti. Maratonin korvaajaksi suunnittelin pienimuotoista Triathlonpyräystä, mutta saa nyt nähdä jaksaako siihen osallistua. Viikonloput jäävät vain vähiin, ja niitä pitää alkaa säännöstelemään jos vaikka ehtisi isommille kallioille vielä kiipeämään.

Tosiaan kiipeilykerrat ovat jääneet alle kymmeneen että suuria sankaritekoja ei silläkään rintamalla ole tapahtunut. Tosin sen verran että liidaushommia helpommilla reiteillä on tullut harjoiteltua ja kun nyt saa toisen vaihteen päälle, niin hyviä juttujakin voisi olla vielä tulossa.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli Klöverberget, joka myöhemmin julistettiin kiipeilykieltoon väärinkäytösten takia. Reitit olivat sen verran vaikeita että siellä ei paljoa tullut tehtyä, mutta tulipahan käytyä. Olhavalle olisi kiva päästä vielä joku viikonloppu ja noita perinteisiä Solvallan reittejähän on tullut tahkottua.

Tänään olisi ollut tarkoitus taas sinne mennä, mutta kesän aurinkokelit ovat ainakin toistaiseksi ohi :) Laskukelejä odotellessa sitten... no ei kai vissiin vielä :)