Olen ylläpitänyt sivustoa mmakela.info, jonka olen kuitenkin nyt aikonut sulkea. Julkaisutahti on ollut kohtuullisen hiljainen, ja jatkossa tarinani kirjoitan vain tähän blogiin ja youtube-kanavaan videoblogien muodossa.
Kopioin tarinani tähän julkaisun alle, jotta säilyvät luettavissa jälkipolvillekin.
Kesämuistelot
Nyt kun joulu taas lähestyy, on mukava pysähtyä muistelemaan kesän tapahtumia. Tänä kesänä lautailu jäi melko vähäiseksi, vaikkakin hankin myös uuden lelun, lyhyemmän ns. poolilaudan. Lähinnä mukavampi ottaa bussin mukaan, mutta ei voita pitkää lautaa alamäessä. Sen kanssa tuli sitten jonkin verran työmatkoja tehtyä.
Itse harrastuksessa oli sellaisia muutamia pätkä, joissa kilometrejä kertyi ja huomasi taitojensa kehittyneen. Tänä kesänä en kuvamateriaalia saanut paljoa, mutta yhdelle videolle pääsin.
Suurimpana saavutuksena pidän onnistunutta takaperin tehtyä 180 asteen stand-up liukua, jonka sain vasta syksyn kylmillä onnistumaan. En kyllä ollut sitä aiemmin uskaltanut kokeillakaan. Vastaava liuku, kuin videossa seisten tehty ”käännös”, mutta selkä, ei vatsa, edellä kääntyen. Tämä tekee siitä melko kuumottavan.
Nyt mennään sitten talvea odotellen eteenpäin. Lokakuun lopussa skiexpo-viikonloppuna syntyi esikoistyttäreni, ja hänen kanssa elämään opettelu on ollut nyt tärkeintä. Toivottavasti saisi jonkin mutkankin piirrettyä hankeen talven aikana.
// Mikael
Vuoden ainoat (lähes) ja parhaat laskut
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Video vielä enemmän…
Luosto siis rokkasi!!!
Tästä lähtee käyntiin lonkkarikausi. Ostin juuri Stockmannin hulluilta päiviltä kummitytölle pikkuskeitin, että voi sillä harjoitella ensikesään asti, jolloin täytyy sitten hankkia oikea, mikäli innostus riittää. Skeittauksen ilosanomaa siis levitetty nuorelle sukupolvelle 
Syksyn jälkeen tulee kevät
…, tai siltä se Etelä-Suomessa on tänä vuonna tuntunut. Laskemaan ei ole päässyt luonnon lumille ollenkaan, ja tästä masentuneena myös hoidetut rinteet ovat jääneet myös poikkeuksellisen vähälle käytölle. Onneksi kuitenkin pohjoisessa on talvi, ja hiihtoloma on vielä edessä. Muuten vain odottaa loppujenkin lumien sulamista, kuuntelee linnunlaulun lisääntymistä, ja harjakoneiden saapumista viimeistelläkseen tiet skeitattavaan kuntoon.
Viimeaikoina olen aktivoitunut kuitenkin enemmän musiikkirintamalla. Minulla on lähitulevaisuudessa kaksi keikkaa tiedossa, toinen UPS:n kanssa ja toinen hieman erilaislla kootulla kokoonpanolla. Tästä innostuneena olen vaihtanut Rocksmith-kitarapeliin soittimekseni basson, ja olen sitä kautta hakenut sormituntumaa kielten näppäilyyn. Rocksmithissä on myös hyvät opetusmateriaalit, joita läpi käymällä oppii paljon parhaiksi koettuja käytäntöjä, joiden soveltaminen omien huonompien ratkaisujen päälle tuottaa haasteita. Tietysti pitää treenata keikoilla soitettavaakin matskua, mutta tällä oli kiva aloittaa.
Hiihtokausi on ovella
Tänään käynnistyy kauden 2013-2014 laskettelukausi, kun Skiexpo starttaa Helsingin messukeskuksessa. Aion käyttää tilaisuutta hyödykseni ja viedä vanhat tellumononi kamapörssiin myytäväksi, ja mikäli mahdollista ostaa vastaavat numeroa pienemmät tilalle. Kuusi vuotta on tullut laskettua liian suurilla monoilla ja nyt se saa riittää.
Aion käydä skiexpossa varmaan lauantainakin, sillä sen verran siellä on nyt nähtävää. Aiemmista vuosista poiketen nyt nimittäin on kiinnostusta myös boardexpon suuntaan. Hienot messut tulossa.
Ilta huipentuu vanhalle ylioppilastalolle, jossa vapaalaskuiltamissa kokoontuu saman henkistä porukkaa ja esitetään laskuleffoja ym. kivaa. Myös metrilakua on saatavana.
Myös metrilakua on saatavana.Se on taas syksy…
Kesä on lopuillaan, hieno lonkkarikesä, täytyy sanoa. Taidot todella kehittyivät huimasti, ja tuli tehtyä eri hienoja reissuja ympäri Suomea. Mieleenpainuvimpina retkinä Offshoren Slide festit, joissa tosin en ehtinyt kisaamaan, mutta jonka jatkot avasivat hienon kesälomakauden. Kesälomalla potkuttelin kaatosateessa nelostien vartta Kemistä Ouluun, ja elokuussa kävin tutustumassa alamäkikisakulttuuriin Liedon Redneck Race-tapahtumassa. Mainitsemisen arvoinen on myös ikimuistoinen stadin juhannus, jolloin kaverien kanssa surffattiin aution kaupungin ”aalloilla”.
Perinteisen tähtärin ja stadikan mäkien lisäksi tuli käytyä eteläsuomen hienoimmat lonkkarimäet Aulangolla, Ahvenistolla, sekä Påminnessä. Pohjanmaaltakin löytyi mäkiä ja Tohninmäkeä tuli mökkireissulla tahkottua kivasti.
Nyt katselen toimiston ikkunasta harmaaseen syysilmaan. Toivottavasti talvi tulisi pian.
Se on kesä
Se on vihdoin taas täällä. Kesästä kertovat asfalttiihottumat molemmilla puolin kylkeä Olen ehtinyt jo neljä kertaa rullalautojen kanssa mäkeen. Taidot ovat viimesyksystä menneet harppauksia eteenpäin ja tämän kesän tavoitteet on asetettu korkealle. En kaikkia opittavia temppuja tiedä nimeltäkään, mutta pääasia että tietää millaista yrittää oppia.
Olen ehtinyt jo neljä kertaa rullalautojen kanssa mäkeen. Taidot ovat viimesyksystä menneet harppauksia eteenpäin ja tämän kesän tavoitteet on asetettu korkealle. En kaikkia opittavia temppuja tiedä nimeltäkään, mutta pääasia että tietää millaista yrittää oppia.
Kesälomalla pitää ottaa lauta mukaan myös mökille ja käydä katsomassa kuinka viettäviä ovat mutkankyläntien mäet. Autolla ajaessa osa niistä näyttää ihan kelvollisilta laskettavilta.
Ei kai tässä siis tämän kummempia terveisiä. Lomia odotellessa…
Uuden harrastuksen alkutaipaleella
Hiihtoloman laskuretkellä Ukkoluostolla
Minulla oli jo muutaman talven aikana kypsynyt ajatus lumilaudan hankkimisesta. Taustalla olivat aiemmat Gospel Boardersin järjestämät vapaaalaskuretket Norjaan, joilla jouduin harmittelemaan kuntoni riittämättömyyttä maksimaalisen nautinnon saavuttamiseksi. Tuhat vertikaalista laskumetriä yhteen rypäykseen tehtynä vain oli liikaa pikkuruisille tellureisilleni. Laudalla ja suksilla laskeneilla kavereillani ei taas ollut mitään haasteita kyseisillä nyppylöillä. Ajattelin, että lumilautailun on pakko olla kevyempää kuin telemarkvälineillä kyykistely ja siksi tein tänä talvena ratkaisevan päätöksen lumilautasetin hankkimisesta.
Kaikki lähti liikkeelle siitä kun löysin huuto.netistä ilmoituksen Ride Mountain merkkisestä lumilaudasta. Paketissa tulisi mukana koko setti, lauta, siteet ja monot. Lähtöhinta oli 150 euroa, jonka ajattelin oleva ihan sopiva hinta aloittalijan paketille. Eihän sitä vielä siinä vaiheessa tiedä, mitä harrastuksesta kehittyy ja hinta kun oli sen verran edullinen niin tappiot eivät missään tapauksessa nouse älyttömiin mittasuhteisiin. Olin netistä vielä lukenut vihjeitä lumilaudan hankinnasta, ja laudan mitta vaikutti hyvältä. Mitä nyt muutaman arvostelun kyseisestä laudasta löysin, niin lauta noin 10 vuotta takaperin oli ollut laadukas sekä tarkoitettu ja toiminut parhaiten nimenomaan vapaalaskussa. Kaipa siitä jo nimensäkin kertoi Paketissa tulevat monot olivat vanhat ja löysät, mutta ehjät, ehkä hieman arviolta liian suuret minulle, mutta ajattelin että kyllä niidenkin kanssa alkuun pääsee ja voihan nekin myydä tai antaa eteenpäin jos pienempiä jää kaipaamaan. Tein sitten vuodenvaihteen tienoolla tarjouksen kyseisestä paketista ja itsellenihän se jäi.
Paketissa tulevat monot olivat vanhat ja löysät, mutta ehjät, ehkä hieman arviolta liian suuret minulle, mutta ajattelin että kyllä niidenkin kanssa alkuun pääsee ja voihan nekin myydä tai antaa eteenpäin jos pienempiä jää kaipaamaan. Tein sitten vuodenvaihteen tienoolla tarjouksen kyseisestä paketista ja itsellenihän se jäi.
Ensimmäiset laskut olivat todella vaikeita. Edelliset laskut lumilaudalla olin tehnyt kuutisen vuotta takaperin ja silloinkin laskettelemiseni oli ollut muutamia kertoja vuodessa vuokratuilla tai lainatuilla välineillä. Kuitenkin pahemmilta kaatumiselta välttyneenä uskalsin hieman haaveilla ottavani laudan tämän talven Norjan reissulle mukaan. Lauta itsessään tuntui hyvältä ainakin rinnelaskussa. Se oli jämäkkä ja tuntui siltä, ettei ainakaan tarvinnut pelätä sitä, että kaatuisi suoraan laudan yli eteen- tai taaksepäin, ja mikäli vauhtia halusi niin sitä se tuntui kestävän. Tässä vaiheessa tosin vauhtia vielä vain pelkäsi. Kengät olivat todellakin löysät, mutta niiden iso koko ei sinänsä haitannut.
Tästä alkoi sitten kova opettelu, aluksi hoidetuilla rinteillä, mutta muutaman laskupäivän jälkeen myös malminkartanon täyttömäellä luonnon lumilla. Siteet olin ruuvannut lautaan kiinni netistä löytyneillä ohjeilla, jotka kuvastivat ”parasta mahdollista asetusta aloittelijoille”. Ihan hyvin sillä alkuun pääsi etenkin rinnekäytössä. Offarilla taas tilanne vaikutti toiselta. Lasku sinänsä sujui ihan kivasti, kunhan tajusi sen että painopistettä tulee pitää paljon taaempana, jottei laudan keula uppoa hankeen ja tule ylimääräisiä kärrynpyöriä. Onneksi lumi oli pehmeää. Malminkartanon sekä Luoston laskupäivät antoivat vihreän valon Norjan Tamokdalenin isommille vuorille siirtymiselle.
Jollain tavalla minulle jäi hieman harhainenkin kuva laskemisesta, sen tekniikasta ja laudan säädöistä. Suomeen päästyäni päädyin heti päivittämään uusiin laskukenkiin todettuani vanhojen kenkien olevan aivan liian löysät vähänkin kovemmalle ja epätasaiselle lumelle. Samalla jouduin hankimaan uudet siteet vanhoissa siteissä lauenneen hihnan takia. Vanhoihin kenkiin se vielä oli sopivan mittainen, mutta uudet kengät ovat jonkin verran paksummat joten katkennut hihna jäi liian lyhyeksi. Asentaessani uudet siteet en osannut ottaa huomioon eteläsuomen vallitsevia olosuhteita maalis-huhtikuun vaihteessa. Norjassa kun lämpötilat olivat jatkuvasti pienen pakkasen puolella, kun taas Helsingissä auringon lämmittäessä ilman vajaaseen kymmeneen lämpöasteeseen. Laudan painopiste jäi aivan liian taakse, ja laskiessa keväisen märkää sohjolunta lauta ei enää kääntynytkään samalla tavalla kuin kaverin pitkällä rockerilla varustettu puuterilauta pehmeässä pakkaslumessa. Päädyin siis siirtämään etummaista sidettä usean sentin eteenpäin ja jätin tarkoituksella stanssin melko leveäksi hallittavuuden parantamiseksi. Tässä tuli siis opittua olosuhteiden vaikutus laskuvälineen valintaan ja asetuksiin. Harmi vain, että minulle ei tullut työkaluja rinteeseen mukaan, vaan jouduin sen kotona korjaamaan.Norjan viikko antoi todella paljon lautailulle. Pitkät rinteet kertoivat paljon sellaista mitä Luoston lyhyet rinteet eivät kertoneet etenkin laskutekniikan ja painopisteen suhteen. Siirsin taaempaa sidettä usean sentin taaemmas, jottei takajalka väsy koukistettuna aivan liikaa. Lyhyemmillä offareilla sillä ei ollut niin merkitystä, mutta tuhannen metrin korkeusero on hieman eri verrattuna parinsadan metrin korkeuseroon. Käytännössä sidettä ei enää juurikaan taaemmas saa. Sain myös testata puhdasta puuterilautaa yhtenä metsälaskupäivänä ja kyllä se oli kivaa.
Yhden talven aktiivisesti lautailleena pidän itseäni jo keskinkertaisena tai keskinkertaista parempana laskijana. Jopa toisena laskupäivänä joku teinityttö tuli juttelemaan ja sanoi olevani ”ihan tosi hyvä laskemaan laudalla”. Helppoahan se on loivaa ja hyväkuntoista rinnettä laskea. Olin ensimmäisenä laskupäivänä tavannut kaverin, joka teki todella makeita leikkaavia käännöksiä, ja häntä vain yritin parhaan kykyni mukaan apinoida. Osasin siis sen homman jotenkin, mutta kyllä kokonaisvaltainen laskemiseni vielä silloin oli epävarmaa haparointia. Kauden aikana on tullut laskettua varmaan kaikkea lunta, mitä se vain voi olla ja jokaisella reissulla olen päässyt nyppylöiltä alas. Tyyli ja vauhti ei ole ollut paras mahdollinen, mutta ehkä se kuitenkin kertoo jotakin tasostani
Kauden viimeisen laskupäivän tein kolmen kuukauden jälkeen taas telemarksuksilla. En tiedä, mutta jotenkin ensimmäisistä mutkista alkaen lasku oli todella helpon tuntuista. Varmaan laskuvälineen vaihdos aktivoi uusia lihaksia ja toi tasapainotteluun uudenlaista syvyyttä, joka auttoi myös vanhalla välineellä laskemisessa. Vaikka kolme kuukautta meni lautailun hienouksia hioessa, kauden päättyessä täytyy silti sanoa, tellumies on tellumies vaikka lumilaudalla laskisi.
Tähän vähän statistiikkaa ja kuvausta talven leikkikalusta: http://snowboard.mountainzone.com/2001/gear/html/mountain.html
| Ride Mountain 168 | |
| PRICE: $400 | RIDER WEIGHT: 140-220+lbs |
| MATERIAL LENGTH: 1680mm | EFFECTIVE EDGE: 1310mm |
| SIDECUT RADIUS: 8.7m | WAIST WIDTH: 277mm |
| STANCE OFFSET: -1in | STANCE RANGE: 17-25in |
What’s different for big-footed riders is, if you’re used to riding an unwieldy tank, you’re missing out on the fun of cruising down the mountain. With a fast sintered Fusion base, lively flex and powder-planing nose shape, the Mountain is all over it.
| |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti