Tästä tulikin mieleen pääsiäinen ei niin montaakaan kuukautta sitten, kun poikain kanssa lährettiin kiirastorstaita ajamaan kohti Oulua. Tarkoituksena oli jatkaa perjantaina Tromssaan, tarkemmin parikymmentä kilometriä etelämmäs Ramfjordbotteniin, jossa meille oli varattu huoneisto. Homman pointti oli se että laskemaan piti päästä ja kun tarjous oli viiskymppiä plus bensat, niin eihän siitä voinu kieltäytyä. Etukäteen olimme miettineet matkakertomuksista sopivat vuoret, jotka kävisimme läpi. Eipä niistä montaa loppupeleissä tullut nähtyä mutta muutama muu.
Perille päästyämme roudasimme kamat kämppään eikä siinä muuta sitten ehtinytkään kuin saunaa lämmittämään. Kiitokset norjan mammoille, jotka ohjeistivat meille saunan sijainnin, ja tukivat saunan lämmittämistä lahjoittamalla meille puuta.
Ensimmäinen päivä - Stormheimfjellet
Lauantai aukeni edessämme sateisena ja pilvisenä niin kuin säätiedotus oli kertonut. Siispä päätimme aloittaa helpolla setillä, ettemme tekisi liian hyviä juttuja liian huonossa säässä. Onneksi sadekin loppui Stormheimfjelletille siirryttyämme, ja saimme pilvisessä säässä ja märässä lumessa tallustella ihan ok huiputuksen. Rankka se ei sinänsä ollut, mutta kuntoni huomioon ottaen ihan jees :) Alas päästyämme jopa aurinkokin suostui esiintymään, ja saimme nyppylästä mukavia kuvia muistoksi.Toinen päivä - Ullstinden
Etukäteen hieman vieraampi tuttavuus, Ullstinden löytyi kartasta hakiessamme parasta maisemahuippua. Sitähän tämä kyllä kovasti olikin, vaikkakin aamu valkeni taas sateisena. Itseasiassa heräsinkin yöllä kovaan rummutukseen, ja päätin "Jahas, käännetäänpäs kylkeä. Tänään ei ole kiire mihinkään." Kuitenkin päätimme lähteä koittamaan onneamme siinä kymmenen jälkeen. Tästä suomalaista tourimeiningistä kertoo varmasti se että viimeiset vastaantulijat/norjalaiset tulivat vastaan puurajan tuntumassa ja loppuretki saatiin vetää ihan iteksemme. Parempi niin, kuin että sateessa rämpiä koko matka :)
Vettä tuli melko mukavasti vielä puoleen väliin rinnettä kavutessamme. Kuitenkin sem verran sää selkeni että tohdimme jatkaa huipulle. Pilvet repesivät ja juuri huipulle päästyämme sää oli mitä mainioin. Kannatti herätä :) Lasku oli loskalumista mutta rinteellä oli jyrkkyyttä juuri sen verran että sekin oli ihan mukavaa.
Kolmas päivä - Mikä lie nyppylä olikaan
Ja taas satoi. Nyt päätimme koittaa onnea lähtemällä sisämaahan päin, josko vaikka vuoret blokkaisivat sadepilvet taakseen. Päädyimmepä sitten paikkaan jota en enää muista, ja josta ei ole valokuviakaan ollenkaan. Matkalla huipulle meillä oli hirveä kiire että oltaisiin nopeampia kuin alempaa tulevat ja taas huipulla tuuli niin älyttömästi että mielessä ei ollut muuta kuin alastulomatka. Eipä maisematkaan niin ihmeellisiä olleet pilvisyydestä johtuen, mutta tulipahan reissun kolmas huippu tehtyä. Tämän jälkeen jo tuntui siltä että lepopäivä olisi tarpeen. Onneksi sitä ei tullut tehtyä :)
Neljäs päivä - Middagstinden
Nyt se sit lähti. Laaksoon oli yöllä satanyt reilu 10 senttiä pyttistä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, ja muutama pakkasastekin oli. Nyt olisi sankaritarinoita tiedossa :)
Nousu menikin mukavasti aina johonkin 800 metriin. Tämän jälkeen rinne näytti sen verran jyrkältä ja koska tuuli oli kasannut lippoja yläpuolellemme koimme paremmaksi kääntyä takaisin alas. Onhan tässäkin laskumetrejä ihan riittävästi :)
Mikulle ja Jussille kiitokset kuvista ja matkaseurasta :)
ps. Ei ollutkaan viiskymppiä + bensat, mutta ei liian paha. Norja onkin vissiin halpa maa.
ps+. Tästä kesästä on tulossa hieno kiipeilykesä. Viime viikolla tuli käytyä kolmesti seinällä ja tulokset lupaavat hyvää. Ensimmäinen Indiana Jones (5) liidi Solvallan kallioilla ja Häirikkökin (6+) tuli yläköysiteltyä suht puhtaasti. Helppojahan nämä eivät olleet, mutta tästä on hyvä jatkaa.
