Insinöörin arkea

Arvoisat sankarit. Tänään muistin yllätyksekseni, että olen laiminlyönyt sankaruuteni täysin. Talvi meni tänä vuonna ennätyksellisen nopeasti, eikä kesälläkään tapahtunut juuri mitään. Oman haasteensa saivat aikaan työpaikan vaihdos tammikuun lopussa sekä asunnon hankinta ja muutto Leppävaaraan keskikesän tienoolla. Ovathan nuokin jonkinlaisen oman sankarutensa osoituksia, mutta eivät aivan sitä, mitä kaikkea sydän halajaisi.

No kesällä tuli kuitenkin pyöräiltyä mökkiseudut läpikotaisin, ja syyskuussa tuli taas osoitettua hölmöytensä osallistumalla puolikuntoisena Espoon Rantamaratonille. Tavoiteaika kuudessa tunnissa maaliin toteutui, mutta taas täytyy luvata uudelle vuodelle että harjoittelematta en enää juokse. Ensi keväälle olisikin nyt puolimaratonin tavoitteena kahden tunnin alitus, jota ei ole meikäläiseltä nähty sitten vuoden 2002. Vanhuus on sen jälkeen vienyt kestävyyden, joka nuorella oli automaattisesti. Pitää siis harjoitella...

Myös tellukäännöstä pitäisi talvella harjoitella. Sain lopputalvesta vanhat Åsnesit iskuun, ja kerran niillä rinteessä laskeneena täytyy todeta että kyllä Carvereilla on helpompaa :) Eihän niillä tarvitse kun vähän tasapainoa käännellä. Joka tapauksessa... perinteitä kunnioittaen eikun harjoittelemaan.

Ensi lauantaina on uuden asunnon tupaanastujaiset, ja uusi arki virallisesti käynnistetty. Sitten siis myös urotekoja tekemään.

Laskua ja puuterilunta

Talvi on jo melko pitkällä. Hiihtokausi on alkanut ihan kivasti, vaikka laskupäiviä ei olekaan vielä enempää kuin 5. Vihdissä kävimme kolmisen kertaa ottamassa tuntumaa kesän jälkeen ja lasku tuntui yllättävän hyvältä.

Viime viikonloppuna kävimme Himoksella Jämsässä testaamassa miten vähän pidemmät rinteet sujuvat. Meno oli suht mukavaa vaikka hyvää laskusuoritusta haittasi runsas irtolumi. Loppupäivästä rinne oli suht kumpareinen, ja pariin kertaan tuli vedettyä näyttävät lipat. Väsymyksellä oli ehkä myös osuutta asiaan. Ei siinä mitään... hauskaa oli :)

Nyt sitten maanantaina kävimme Malminkartanon jätemäellä katsastamassa putskut. Olihan sitä... Olin ensimmäistä kertaa tosissani laskemassa pehmeää pyydaa ja oli se ainakin aluksi haasteellista. Ei ne hyppykäännökset ihan itsestään sieltä tulleet. Viidennellä laskulla oli meno jo melko hyvää, ja väsyneenä taas sain tulla kotiin. Niin kun kaveri jutteli, jokainen vuodatettu hikipisara on plussaa Norjan reissua ajatellen. Ei muutakun lisää nousumetrejä...