Arvoisat sankarit. Tänään muistin yllätyksekseni, että olen laiminlyönyt sankaruuteni täysin. Talvi meni tänä vuonna ennätyksellisen nopeasti, eikä kesälläkään tapahtunut juuri mitään. Oman haasteensa saivat aikaan työpaikan vaihdos tammikuun lopussa sekä asunnon hankinta ja muutto Leppävaaraan keskikesän tienoolla. Ovathan nuokin jonkinlaisen oman sankarutensa osoituksia, mutta eivät aivan sitä, mitä kaikkea sydän halajaisi.
No kesällä tuli kuitenkin pyöräiltyä mökkiseudut läpikotaisin, ja syyskuussa tuli taas osoitettua hölmöytensä osallistumalla puolikuntoisena Espoon Rantamaratonille. Tavoiteaika kuudessa tunnissa maaliin toteutui, mutta taas täytyy luvata uudelle vuodelle että harjoittelematta en enää juokse. Ensi keväälle olisikin nyt puolimaratonin tavoitteena kahden tunnin alitus, jota ei ole meikäläiseltä nähty sitten vuoden 2002. Vanhuus on sen jälkeen vienyt kestävyyden, joka nuorella oli automaattisesti. Pitää siis harjoitella...
Myös tellukäännöstä pitäisi talvella harjoitella. Sain lopputalvesta vanhat Åsnesit iskuun, ja kerran niillä rinteessä laskeneena täytyy todeta että kyllä Carvereilla on helpompaa :) Eihän niillä tarvitse kun vähän tasapainoa käännellä. Joka tapauksessa... perinteitä kunnioittaen eikun harjoittelemaan.
Ensi lauantaina on uuden asunnon tupaanastujaiset, ja uusi arki virallisesti käynnistetty. Sitten siis myös urotekoja tekemään.
