perjantai 24. syyskuuta 2010

Insinöörin arkea

Arvoisat sankarit. Tänään muistin yllätyksekseni, että olen laiminlyönyt sankaruuteni täysin. Talvi meni tänä vuonna ennätyksellisen nopeasti, eikä kesälläkään tapahtunut juuri mitään. Oman haasteensa saivat aikaan työpaikan vaihdos tammikuun lopussa sekä asunnon hankinta ja muutto Leppävaaraan keskikesän tienoolla. Ovathan nuokin jonkinlaisen oman sankarutensa osoituksia, mutta eivät aivan sitä, mitä kaikkea sydän halajaisi.

No kesällä tuli kuitenkin pyöräiltyä mökkiseudut läpikotaisin, ja syyskuussa tuli taas osoitettua hölmöytensä osallistumalla puolikuntoisena Espoon Rantamaratonille. Tavoiteaika kuudessa tunnissa maaliin toteutui, mutta taas täytyy luvata uudelle vuodelle että harjoittelematta en enää juokse. Ensi keväälle olisikin nyt puolimaratonin tavoitteena kahden tunnin alitus, jota ei ole meikäläiseltä nähty sitten vuoden 2002. Vanhuus on sen jälkeen vienyt kestävyyden, joka nuorella oli automaattisesti. Pitää siis harjoitella...

Myös tellukäännöstä pitäisi talvella harjoitella. Sain lopputalvesta vanhat Åsnesit iskuun, ja kerran niillä rinteessä laskeneena täytyy todeta että kyllä Carvereilla on helpompaa :) Eihän niillä tarvitse kun vähän tasapainoa käännellä. Joka tapauksessa... perinteitä kunnioittaen eikun harjoittelemaan.

Ensi lauantaina on uuden asunnon tupaanastujaiset, ja uusi arki virallisesti käynnistetty. Sitten siis myös urotekoja tekemään.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Laskua ja puuterilunta

Talvi on jo melko pitkällä. Hiihtokausi on alkanut ihan kivasti, vaikka laskupäiviä ei olekaan vielä enempää kuin 5. Vihdissä kävimme kolmisen kertaa ottamassa tuntumaa kesän jälkeen ja lasku tuntui yllättävän hyvältä.

Viime viikonloppuna kävimme Himoksella Jämsässä testaamassa miten vähän pidemmät rinteet sujuvat. Meno oli suht mukavaa vaikka hyvää laskusuoritusta haittasi runsas irtolumi. Loppupäivästä rinne oli suht kumpareinen, ja pariin kertaan tuli vedettyä näyttävät lipat. Väsymyksellä oli ehkä myös osuutta asiaan. Ei siinä mitään... hauskaa oli :)

Nyt sitten maanantaina kävimme Malminkartanon jätemäellä katsastamassa putskut. Olihan sitä... Olin ensimmäistä kertaa tosissani laskemassa pehmeää pyydaa ja oli se ainakin aluksi haasteellista. Ei ne hyppykäännökset ihan itsestään sieltä tulleet. Viidennellä laskulla oli meno jo melko hyvää, ja väsyneenä taas sain tulla kotiin. Niin kun kaveri jutteli, jokainen vuodatettu hikipisara on plussaa Norjan reissua ajatellen. Ei muutakun lisää nousumetrejä...

maanantai 7. syyskuuta 2009

Klettern machen...

...muss mann jeden Tag so schnell gehen.

3/100 saavutettu. Tarkoittaa liidattuja reittejä... Mikun ja Jussin kanssa vaan tuli asetettua yhdeksi elämän tehtävistä.

Laitanpa tähän listaa kyseisistä reiteistä:

1. Indiana Jones 5c - Solvalla
2. Lanttumaakari 5c - Rollarit
3. Guru - Rollarit 5b - Rollarit
4. Liidi Master 6a - Rollarit (Tää ei ihan 100% mennyt, kun oli ote niin hiton märkä :) Ens kerralla... )

Aiemmin on pääasiassa tullut yläköysiteltyä ja jos/kun nyt on kiipeäminen aloitettava toden teolla, niin tavoite on aivan realistinen. Onhan suomessakin reittejä riittämiin...

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Tervehdys

Kesä on jo loppusuoralla kun kirjoittelen toimiston kätköistä. Nopeasti se on mennyt, mutta vaikka ällistyssuoritusten määrä on pieni, hyvää aikaa se silti on ollut.

Alkukesästä oli kovasti suunnitelmissa osallistua joko Espoon Rantamaratonille tai Helsingin Citymaratonille. No nyt näyttää siltä että molemmat jäävät väliin. juoksumetrejä ei ole tullut kesän aikana juuri mitään. Sekin kerta kun koitin työmatkaa juosten taittaa meni puoliksi kävellen. Ei se mitään...

Polkupyöräilyä sen sijaan on tullut harrastettua enempi. Saaralle kun hankittiin alkukesästä uusi pyörä ja itselle vaihdettiin sileämmät kumit niin matka on taittunut mukavasti. Maratonin korvaajaksi suunnittelin pienimuotoista Triathlonpyräystä, mutta saa nyt nähdä jaksaako siihen osallistua. Viikonloput jäävät vain vähiin, ja niitä pitää alkaa säännöstelemään jos vaikka ehtisi isommille kallioille vielä kiipeämään.

Tosiaan kiipeilykerrat ovat jääneet alle kymmeneen että suuria sankaritekoja ei silläkään rintamalla ole tapahtunut. Tosin sen verran että liidaushommia helpommilla reiteillä on tullut harjoiteltua ja kun nyt saa toisen vaihteen päälle, niin hyviä juttujakin voisi olla vielä tulossa.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli Klöverberget, joka myöhemmin julistettiin kiipeilykieltoon väärinkäytösten takia. Reitit olivat sen verran vaikeita että siellä ei paljoa tullut tehtyä, mutta tulipahan käytyä. Olhavalle olisi kiva päästä vielä joku viikonloppu ja noita perinteisiä Solvallan reittejähän on tullut tahkottua.

Tänään olisi ollut tarkoitus taas sinne mennä, mutta kesän aurinkokelit ovat ainakin toistaiseksi ohi :) Laskukelejä odotellessa sitten... no ei kai vissiin vielä :)

perjantai 8. toukokuuta 2009

Norja on mun toinen kotimaa

Muutetaanko Norjaan, kysyi vaimo, kun blogia kirjottelin.

Tästä tulikin mieleen pääsiäinen ei niin montaakaan kuukautta sitten, kun poikain kanssa lährettiin kiirastorstaita ajamaan kohti Oulua. Tarkoituksena oli jatkaa perjantaina Tromssaan, tarkemmin parikymmentä kilometriä etelämmäs Ramfjordbotteniin, jossa meille oli varattu huoneisto. Homman pointti oli se että laskemaan piti päästä ja kun tarjous oli viiskymppiä plus bensat, niin eihän siitä voinu kieltäytyä. Etukäteen olimme miettineet matkakertomuksista sopivat vuoret, jotka kävisimme läpi. Eipä niistä montaa loppupeleissä tullut nähtyä mutta muutama muu.

Perille päästyämme roudasimme kamat kämppään eikä siinä muuta sitten ehtinytkään kuin saunaa lämmittämään. Kiitokset norjan mammoille, jotka ohjeistivat meille saunan sijainnin, ja tukivat saunan lämmittämistä lahjoittamalla meille puuta.

Ensimmäinen päivä - Stormheimfjellet

Lauantai aukeni edessämme sateisena ja pilvisenä niin kuin säätiedotus oli kertonut. Siispä päätimme aloittaa helpolla setillä, ettemme tekisi liian hyviä juttuja liian huonossa säässä. Onneksi sadekin loppui Stormheimfjelletille siirryttyämme, ja saimme pilvisessä säässä ja märässä lumessa tallustella ihan ok huiputuksen. Rankka se ei sinänsä ollut, mutta kuntoni huomioon ottaen ihan jees :) Alas päästyämme jopa aurinkokin suostui esiintymään, ja saimme nyppylästä mukavia kuvia muistoksi.

Toinen päivä - Ullstinden

Etukäteen hieman vieraampi tuttavuus, Ullstinden löytyi kartasta hakiessamme parasta maisemahuippua. Sitähän tämä kyllä kovasti olikin, vaikkakin aamu valkeni taas sateisena. Itseasiassa heräsinkin yöllä kovaan rummutukseen, ja päätin "Jahas, käännetäänpäs kylkeä. Tänään ei ole kiire mihinkään." Kuitenkin päätimme lähteä koittamaan onneamme siinä kymmenen jälkeen. Tästä suomalaista tourimeiningistä kertoo varmasti se että viimeiset vastaantulijat/norjalaiset tulivat vastaan puurajan tuntumassa ja loppuretki saatiin vetää ihan iteksemme. Parempi niin, kuin että sateessa rämpiä koko matka :)

Vettä tuli melko mukavasti vielä puoleen väliin rinnettä kavutessamme. Kuitenkin sem verran sää selkeni että tohdimme jatkaa huipulle. Pilvet repesivät ja juuri huipulle päästyämme sää oli mitä mainioin. Kannatti herätä :) Lasku oli loskalumista mutta rinteellä oli jyrkkyyttä juuri sen verran että sekin oli ihan mukavaa.

Kolmas päivä - Mikä lie nyppylä olikaan

Ja taas satoi. Nyt päätimme koittaa onnea lähtemällä sisämaahan päin, josko vaikka vuoret blokkaisivat sadepilvet taakseen. Päädyimmepä sitten paikkaan jota en enää muista, ja josta ei ole valokuviakaan ollenkaan. Matkalla huipulle meillä oli hirveä kiire että oltaisiin nopeampia kuin alempaa tulevat ja taas huipulla tuuli niin älyttömästi että mielessä ei ollut muuta kuin alastulomatka. Eipä maisematkaan niin ihmeellisiä olleet pilvisyydestä johtuen, mutta tulipahan reissun kolmas huippu tehtyä. Tämän jälkeen jo tuntui siltä että lepopäivä olisi tarpeen. Onneksi sitä ei tullut tehtyä :)

Neljäs päivä - Middagstinden

Nyt se sit lähti. Laaksoon oli yöllä satanyt reilu 10 senttiä pyttistä, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, ja muutama pakkasastekin oli. Nyt olisi sankaritarinoita tiedossa :)

Nousu menikin mukavasti aina johonkin 800 metriin. Tämän jälkeen rinne näytti sen verran jyrkältä ja koska tuuli oli kasannut lippoja yläpuolellemme koimme paremmaksi kääntyä takaisin alas. Onhan tässäkin laskumetrejä ihan riittävästi :)

Mikulle ja Jussille kiitokset kuvista ja matkaseurasta :)

ps. Ei ollutkaan viiskymppiä + bensat, mutta ei liian paha. Norja onkin vissiin halpa maa.

ps+. Tästä kesästä on tulossa hieno kiipeilykesä. Viime viikolla tuli käytyä kolmesti seinällä ja tulokset lupaavat hyvää. Ensimmäinen Indiana Jones (5) liidi Solvallan kallioilla ja Häirikkökin (6+) tuli yläköysiteltyä suht puhtaasti. Helppojahan nämä eivät olleet, mutta tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Ohi on ja konttori kutsuu

Täällä sitä taas konttorin syövereissä mietitään menneitä ja haaveillaan tulevia. Reissu on takana päin ja hyviä juttuja tuli paljon tehtyä. Tosin viimeinen näkymä noitatunturista kylpemässä auringon paisteessa jätti paljon hampaan koloon. Takaisin olisi kiva päästä...

Torstain tosiaankäytin sitten Pyhätunturin rinteiden kaluamiseen. Koitin rahkeitani mustassa rinteessä, ja olihan se vähän liian jyrkkä täysiä tykittämiseen. Vähän piti jarrutella :) Pohjoishissien puolella punainen rinne oli oikein mukava kovempaankin laskuun kunhan hissukseen pääsi sinne alaosuuksille.

Perjantaina olikin jalat jo sen verran pumpisa että en enää hiihtänyt kuin pari tuntia ja olin jo kotiin lähdössä. Tosiaan Kemjärvelle päin ajaessa Noitatunturi oli sen verran kutsuvan näköinen että pari kertaa mietin pitäisikö jäädä vielä hetkeksi sinne laskemaan :)

Nyt sitten ollaan tämä viikko konttorilla. Onneksi jo perjantaina lähdetään Tahkolle etteivät vieroitusoireet kasva liian pahoiksi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Hiihtoa ja laskua

Heipä hei taas täältä tunturin juurelta. On ollut hieno reissu tähän saakka. Joka päivä on tullut laskettua vähintään yhden rinteen :) Pari päivää on kulunut edellisestä kirjoituksestani.

Tiistai-aamun aloitin aamujumpalla Losto-tunturille. Iskin skinit suksien pohjaan ja lähdin huhkimaan. Hikihän siinä tuli. En sitten muistanut että nämä nousut on otettava rauhallisesti. No tämähän oli ensmmäinen skinnausretki että kai se on normaalia vetää liian kovalla temmolla. Tuli myös todettua että kyllä 20 asteen jyrkkyys on maksimi mitä skineillä pystyy suoraan nousemaan. Lipsuu lipsuu...

Siitä sitten laskin Luoston Kisarinteen alas ja päivän laskut olivatkin siinä. Iltapäivä kului hiihtoretkellä. Hiihdettiin porukalla 17 km lenkki lähimaastossa, mikä oli ihan riittävästi Åsneseillani hiihdettäväksi. Pitoa on vähän turhan paljon kun kantit raapivat ladun reunaa. Kyllä taas maistui sauna...

Totesin tuossa eilen että jännäkakathan tuolla tunurissa yksin hiihdellessä tulee jos liian kauas menee ja vähän jyrkempiä mäkiä laskee. Eilen hiihtelin tosiaan Pyhällä isolle kurulle, josta nousin ukonhatun päälle (pyhän kakkonen). Sieltä aikomus oli laskea pikkukuruun ja jatkaa matkaa noitatunturille (kolmoselle). Kävipä sitten niin että tuli ukonhatulla sitten katumus päälle. Aurinko ei paistellutkaan niin kuin lupasi ja lumikenttä jutteli mulle epämukavia ääniä (en tiedä mikä etäämmältä kuulunut pakahdus oli, mutta yksin hiiihdellessä mielikuitus heräsi.) Vähän sen jälkeen, kun kuulin kohahduksen, ajattelin palata takaisin. Rinnejyrkkyys oli lähellä ei mitään, eikä luntakaan ollut juuri mitään, että lumen vyörymisvaraa ainakaan sillä kohtaa ei ollut. Mutta pieni pelko tuli. Mitä jos jotain sattuisi?

Laskin sitten takaisin siihen Iso kurun "portille", mistä portaat nousevat kohti luontokeskusta. Lunta oli ihan kivasti puurajan jälkeen, mutta rinne oli vähän liian loiva. Melkeinpä joutui lykkiä itseä eteenpäin :)

Ihan kiva retki oli kuitenkin. Sain vähän vähän voimatreeniä skinnailuista ja offarilaskumetrejä sen verran että olisi kivempi päästä lisää. Seura olisi kyllä ihan jees näillä retkillä.

Olin tavannut pari päivää aiemmin erään Tomin Luoston rinteessä. Hän oli kiinnostunut Telemarkista ja häneltä sitten tulikin viesti että oli vuokrannut nahkamonot ja kapeat sukset. Lähdin sitten katsomaan miten hänen telemarkharjoitukset etenivät, ja laskin sitten itsekin tunnin verran vielä Luostolla iltapäivän päätteeksi. Hyvää laskua oli ja huomasin tuon Ukonhatun retken ainakin tuoneen rohkeutta offaripätkille.

Ilta kuluikin taas mökillä pelaillessa ja lyhyen hiihtolenkin Kiimalaavulle tehdessä. Sauna kruunasi taas päivän...

Nyt onkin sitten torstai. Ajattelin että kun loma on loppuaan kohden niin voisin käydä periaatteessa vaikka Pyhän rinteet kokeilemasssa. Uskaltaisiko sen pyhän mustan nyt vetää täböllä :) Noh... aamupala ensin ja sitten sen näkee, mitä tekee.